Prologi

Aurinko nousi Sunset Valleyn ylle. Autoja ei kaduilla liikkunut ollenkaan. Olisi tulossa uusi päivä. Meren aallot löivät rantaa, ja asukkaat nousevat sängyistään. Kohta kaikki lähtisivät töihin. Ihmeellistä, miten aurinko ja kuu vaihtavat välillä paikkaa. 

Tässä olen. Olen Jenny Milana Lovato. Kokonimeni, mutta voi sanoa Jennyksi. Olen juuri muuttanut tänne Sunset Valleyhyn, ja perheenjäseneni ovat kuolleet. Ainoa kuka minulla on, on Narissa. Määräilevä "rouva". Vältelkää hänen kävelykeppiään, se on puuta, ja se sattuu.

 Laskeudun kylmiä porrasaskeleita sängystäni. Toivoisin, ettei Narissa heräisi. 

Narissa ei ole mummoni, eikä äitini. Hän on "sijaisperheeni". Asun hänen kanssaan. Ei, ei. En ole mennyt rettelöimään lastenkodissa. Ennen Narissa oli mukava, nyt hän on inhottava nirppanokka. Kaadun melkein portaissa, mutta en tipu. "Ah, maankamara. " Sanon hiljalleen itselleni.

Olin juuri vaihtamassa "rääsyihin" , kun Narissa astui sisään. Heti ensimmäiseksi hän tuli tylyttämään minua taas keppinsä kanssa. Taas varmaan "Tee ruokaa, nulikka! " juttu.

 "Laita minulle ruokaa tyttö, tai saat katua!" Narissa huusi minulle kurkku suorana. 

" Kyllä, rouva. " Se oli ainut vastaukseni. En edes uskaltanut yrittää kutsua Narissaa Narissaksi, hän häätäisi minut.

Tyydyin syksyn salaattiin. Se oli hyvä , helppo ja turvallinen vaihtoehto. Ah, kaikki tämä ihana rauha..

" Jenny! Mitä tämä on! Lattia on täynnä vettä! Jenny! Heti siivoamaan ! " Narissa kiljui pesuhuoneesta.

" Kyllä rouva. Mutta en ole käynyt siellä. " Vastasin Narissalle hiljaa, tuskin hän edes kuuli vastaustani.

Kun Narissa tuli takaisin, luin hänen ilmeestään: " Häivy, kakara. Tahdon ruokaa. "

Menin omaan huoneeseeni vähin äänin, ja menin sängylleni. Rentoudun, ja alan sitten kuuntelemaan, mitä keittiöstä kuuluu. 

Kuuntelin, mitä Narissa puhuisi. Kuulin maiskutusta. Taisi maistua hyvältä? Hän varmaan rakastaa oma tekemää syksyn salaattia. Hymy nousi suulleni, ja jäin makaamaan sängylle. Huoneeni ei ollut kummoisempi. Vain sänky, ja lipasto. Puulattia, ei tapetteja. Et haluaisi olla minä, et todellakaan.

Olin menossa kylpyyn, kunnes Narissa pysäytti minut. 

 " Minnes neiti on menossa? Etkai vaan kuhneksimaan kylpyyn? Sinulla on paljon tehtävää! Siivota astiani, pedata petini, viihdyttää minua, ja kasvaa aikuiseksi! Olet lapsellinen pikkulikka! " Että Narissa jaksoikin. Kunnon snobi hän olikin. Naurahdin.

" Kuule, petaa itse petisi, siivoa itse astiasi. Olen itsestäni juuri hyvä tälläisena, rouva. " Sanoin melko tylytsti.

 "Ole hiljaa siinä! Minä määrään täällä, kunnioita vanhempiasi, senkin nulikka!" Narissa huusi loukkaantunut ilme naamallaan. Jäin hiljaiseksi. "Missä on vanha Narissa? Ovatko avaruusoliot vieneet hänet? " Mietin.

Olin masentunut. Narissa huusi minulle tänään tosissaan. Olinko tosiaan nulikka? Enkö ollut tarpeeksi, että voisin lähteä 18 vuotiaana pois? Kyynel vierahti silmäkulmaani. 

" En pääse täältä ikinä pois.. "

" Olenko edes olemassa? " 

Tahdoin päässä eroon Narissasta, joten lähdin uimaan. Kun hyppäsin tikkuna veteen, tunsin kuinka raikas ja viileä vesi läpäisi vartaloni. " Vapauden tunne. "

Eräs ikäiseni tyttö kutsui minut hengityksenpidättämis kisaan. Pistin parastani mutta minä tietysti.. 

hävisin. Hei! Älkää naurako! Olen asunut Sunset Valleyssa vasta päivän!

Seuraavaksi päätin suunnata kuntosalille.  Lähdin uimalasta, ja otin taksin. "Hmm, aika hienoja takseja täällä päin. Meillä oli semmoisia punaisia. " Puhelin taksikuskille ja ojensin 5 simoleonia.

Kerrankin pelastuin Narissan hakkaukselta ja pomotukselta. Oli ihanaa olla täällä. Mutta loppuiäkseni en Sunset Valleyhyn jää. Haluan Twinbrookiin, unelmien kaupunkiini. Olen aina halunnut sinne. Olemme samanlaisia, sateisia ja joskus iloisia.

 

En edes päässyt sisälle, kun Narissa oli kuullut taksin kaartaneen pihaan.

" Missä olet ollut penska ?! " Narissa kuulusteli.

" Kävin uimassa ja kuntosalilla, rouva. "  Vastasin ryhdikkäästi.

" Voisitko nyt siivota talon? Ei ole paljoa vaadittu, pikkulikka. " Narissa ärsytti tahallaan.  

" Siivoan kun ehdin, nyt menen kylpyyn, rouva. " Sanoin, ja lähdin paikalta.

" Päivää, olen Jenny Milana Lovato. " Vitsailin itseni kanssa. Naurahdinkin pari kertaa, kun ilmeilin peilille. Narissa ei onneksi tullut katsomaan, että mitä nauran. _ONNEKSI_ , en olisi kestänyt sitä.

Astuin veteen.

"Ahh, tätä olen kaivannut. " Sanoin, ja mietin tulevaisuutta.

" Miten minulle tulevaisuudessa käy? Noh, hankkiudun toiseen kaupunkiin, ainakin 5 tunnin ajomatkan päähän täältä! En kestä, jos Narissa tunkeutuu kotiinikin haukkumaan ja irvailemaan minulle.

 Muistan eilisestä vain sen, että nukahdin ammeeseen.